Laki vammaisten tulkkauspalveluista määrittelee, että kuulo- ja puhevammaisten sekä kuulonäkövammaisten tulkkauspalvelun järjestämisvastuu on Kansaneläkelaitoksella eli Kelalla. Näin on ollut vuodesta 2010. Lain mukaan Kela on palvelun toissijainen järjestäjä, mutta käytännössä se järjestää valtaosan tulkkauspalveluista. Palvelun järjestämisessä on kuitenkin ollut huomattavia ongelmia alusta asti. StopKela 2.0 on vammaisten tulkkauspalvelun käyttäjien vastalause sille, miten mielivaltaisesti Kela tuottaa tulkkauspalveluita ja polkee tulkkauspalvelun käyttäjien perus- ja ihmisoikeuksia.

StopKela 2.0 -kampanja on lähettänyt Kelan valtuutetuille kirjeen 2.4.2024. Kirjeessä vetoamme, että valtuutetut puuttuisivat välittömästi tulkkauspalvelussa tapahtuviin oikeudenloukkauksiin. Lue kirje täältä.

Seuraa meitä somessa!

Mikä on StopKela 2.0:n tavoite?

Vaadimme muutoksia tulkkauspalvelulakiin:

Työelämätulkkaus lakisääteiseksi tuotteeksi, kuten opiskelutulkkaus. Työelämätulkkauksen järjestäminen tulee antaa tulkkauspalvelun tuottajien tehtäväksi. Asiakkaalla tulee olla mahdollisuus pysyviin työelämätulkkeihin, jotka hallitsevat asiakkaan käyttämän ammattisanaston ja tuntevat asiakkaan työyhteisön toimintatavat sekä vuorovaikutussuhteet, millä on suuri merkitys laadukkaan tulkkauksen näkökulmasta. Ammattitaitoinen, koulutettu tulkkauspalvelun asiakas hyödyttää osaamisellaan yhteiskuntaa ja tuottaa verovaroja. Ilman tulkkia työttömäksi jäävän asiakkaan työpanos jää käyttämättä.
Oikeus saada laadukasta tulkkauspalvelua kaikissa tilanteissa. Tulkkauspalvelun asiakkailla on oikeus saada tietoa siinä missä muillakin. Heillä on oikeus osallistua yhteiskuntaan, harrastuksiin, sosiaaliseen elämään, perhetapahtumiin häistä hautajaisiin. Yhdenvertaisuus ei ole Kelan päätettävissä oleva asia, vaan ihmisoikeus.
Keinotekoiset 180-360 tunnin rajoitukset pois. Tulkkauspalvelua saa jo nyt käytännössä rajattomasti, kun jaksaa tehdä hakemuksia. Hakemusten tekeminen tuottaa kuitenkin tarpeetonta kuormitusta tulkkauspalvelun käyttäjille ja Kelalle. Kun rajoitukset poistetaan, vapautuu myös Kelalla resursseja muuhun toimintaan.
Tulkkien taitotason objektiivinen arviointi tehtävä lakisääteiseksi tai vähintään osaksi palvelun hankintaa. Siitä on kokonaisvaltaisesti hyötyä tulkkauspalvelualalle. Kun tulkkien todellinen taitotaso on tiedossa, on palvelun hankintaa helpompi hinnoitella. Näin myös asiakkaat tietävät, millaista tulkkausta tilanteessa voi odottaa. Taitotason säännöllinen, puolueeton arviointi kannustaa tulkkeja kehittämään ammattitaitoaan.

Vaadimme Kelalta aitoa asiakaslähtöisyyttä ja yhteistyötä tulkkauspalvelun asiakkaiden kanssa. Kelan on perusteltava tulkkauspalvelua koskevat päätöksensä läpinäkyvästi ja lakiin perustuen. Päätökset eivät voi perustua Kelan omiin salaisiin sääntöihin ja tulkintoihin, joita ei ole koskaan avattu asiakkaille. Kelan säännöistä ja tulkinnoista aiheutuneita ongelmatilanteita kuvaillaan tarkemmin sivulla Asiakkaat kertovat.

Kelan tulee luoda tulkkauspalvelun asiakkaille käyttöliittymä, josta asiakas pääsee tilaamaan tulkkausta sekä selaamaan ja tarkistamaan omia tilauksiaan ja niihin välitettyjä tulkkeja. Saman käyttöliittymän kautta asiakkaat voivat mm. toimittaa tulkeille tilauksiin liittyviä materiaaleja ja tarkistaa tulkin profiilin, valmistumisvuoden, osaamistason jne. Käyttöliittymän tulee mahdollistaa myös tulkkauspalautteen antaminen, tarvittaessa anonyymisti. Tähän mennessä Kela ei ole tällaista järjestelmää halunnut tuottaa, koska se ei ole Kelan mielestä yhdenvertainen. 2020-luvulla, kun joka paikkaan varataan aika sähköisesti, Kelan tulkkivälityksessä tahdotaan toimia yhä 1980-luvun tapaan, käyttäen hankalaa, kallista, manuaalista ja jäykkää tulkkivälitysjärjestelmää. Kuinka paljon tarpeettomia kustannuksia yhteiskunnalle tällainen toimintatapa tuottaa? Välitysjärjestelmän digitalisoiminen sekä modernisoiminen ja itsepalveluperiaate säästäisivät sekä työvoimaa että työaikaa.

Me vaadimme, että Kelan vammaisten tulkkauspalvelua järjestävät tahot ymmärtävät tehtävänsä aidosti ja ottavat vastuunsa vakavasti. Me vaadimme, että Kela-valtuutetut puuttuvat tapaan, jolla Kela tuottaa vammaisten tulkkauspalvelua. Me vaadimme, että lainsäätäjä korjaa tulkkauspalvelulain ja lopettaa liian löysästi kirjoitetun lain mahdollistaman rakenteellisen syrjinnän.

StopKela-liikkeen alku

Vuonna 2017 tulkkauspalvelun asiakkaat ryhtyivät protestoimaan pitkään jatkuneita ongelmia. Asiakkaat olivat jääneet ilman tulkkia, asiakkaiden tarpeita ei kuultu eikä tarpeisiin vastattu, vaikka tulkkauspalvelulain 10 § mukaan tulkkauspalvelua järjestettäessä ”on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.” Tyytymättömyydestä versoi StopKela-kampanja, joka vaati Kelan tulkkauspalvelun silloisen hankinnan keskeyttämistä.

StopKela-kampanja päättyi mielenosoitukseen Kelan pääkonttorilla Helsingissä 2.6.2017. Paikalle tuli lyhyestä varoitusajasta huolimatta yli 150 ihmistä, mukana useiden järjestöjen edustajia: Suomen Viittomakielen tulkit ry, Kuurojen Liitto ry, Kuuloliitto ry, Finlandssvenska Teckenspråkiga rf, Suomen Kuurosokeat ry, Kuulovammaisten lasten vanhempien liitto ry, Svenska Hörselförbundet rf, Suomen Kirjoitustulkit ry ja Akavan Erityisalat. Mielenosoituksessa Kelan edustajalle luovutettiin adressi, jonka allekirjoitti viikossa yli 7000 ihmistä.

Adressilla tai mielenosoituksella ei kuitenkaan ollut vaikutusta tulkkauspalveluiden järjestämiseen. Kela suhtautui adressiin ylimielisesti: kaikki adressin allekirjoittajat eivät itse olleet tulkkauspalvelun käyttäjiä, eikä heidän mielipiteellään näin ollen ollut merkitystä. Kelassa ei ymmärretty silloin eikä nytkään, että tulkkauspalvelun asiakkaat eivät ole ainoita, joihin palvelu vaikuttaa. Tulkkauspalvelulla on suoria ja välillisiä vaikutuksia myös tulkkauspalvelun asiakkaan työyhteisöön, asiakkaisiin, opiskelutovereihin, opettajiin, perheenjäseniin ja muihin sukulaisiin, päiväkotiin jne.

StopKelan edustajat saivat sovittua tapaamisen tulkkauspalvelusta vastaavien päälliköiden kanssa keväälle 2018, mutta tapaamisestakaan ei seurannut parannuksia palveluun. Syksyllä 2018 järjestettiin näön vuoksi pari asiakasraatia, joista ei myöskään seurannut parannuksia palveluun. Kelan vammaisten tulkkauspalvelussa vedotaan ”yhdenvertaisuuteen”: parannuksia ei voi tehdä, koska se asettaisi asiakkaat eriarvoiseen asemaan toisiinsa nähden. Kela siis pitää reilumpana, että tulkkauspalvelun ongelmista kärsivät kaikki tasapuolisesti. Samaan aikaan Kela itse luo eriarvoisuutta tulkkauspalvelun sekavalla hankinnalla ja jäykällä järjestämisellä.

Rakenteellista syrjintää tulkkauspalvelujen järjestämisessä

Ensimmäisestä StopKela-kampanjasta on kulunut seitsemän vuotta, mutta asiakkaiden toivomuksia ja mielipidettä ei edelleenkään ole kuultu, eikä yksilöllisiä tarpeita ole otettu huomioon. Palvelua ovat saaneet parhaiten ne asiakkaat, joilla on hyvä kirjoitetun kielen taito ja tietoa omista oikeuksistaan. Se ei ole oikeudenmukaista ja kaukana yhdenvertaisuudestakin. Palvelun on oltava yhtä hyvää, laadukasta ja helposti saatavaa kaikille asiakkaille, sillä vammaisten tulkkauspalvelun ensisijainen tarkoitus on mahdollistaa vammaisen henkilön yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan. Palvelua on alusta saakka järjestetty tavalla, joka sisältää rakenteellista syrjintää.

Tulkkauspalvelun ongelmia on tuotu esiin monessa eri yhteydessä. Siksi on hämmästyttävää, että palvelun parantamiseen ei ole mitään intressejä. Esimerkiksi valtioneuvoston tilaama, kuurojen ja viittomakielisten kokemia vääryyksiä selvittävä Viitotut muistot -raportti (2021) perkaa tulkkauspalvelun ongelmia: ”Kela välittää suurimman osan tulkkauspalveluista, ja tutkimukseen osallistujat kokevat, että Kelan välittämän tulkkauspalvelun jäykkyys rajoittaa itsemääräämisoikeutta. Tulkkivälitys on auki vain arkisin ja lauantaisin. Tulkkia ei voi tilata esimerkiksi yllättäviin tilanteisiin tai tehdä muutoksia tilaukseen silloin kun välitys on kiinni. Sen lisäksi tilaukseen voidaan välittää tulkki, jolla ei asiakkaan kokemuksen mukaan ole tilaukseen riittäviä taitoja, vaikka tilaukseen olisi sopiva tulkki saatavilla. Tutkimukseen osallistuja kertoo, että se vaikuttaa jaksamiseen ja osallistumismahdollisuuksiin.” (Viitotut muistot, s. 128-132)

Mistä ongelmat johtuvat?

Suuri osa ongelmista johtuu siitä, että Kela ei ole halunnut aidosti kuulla tulkkauspalvelun käyttäjiä, etujärjestöjä ja palveluntuottajia. Ne henkilöt, jotka palvelua Kelassa suunnittelevat, eivät ole itse tulkkauspalvelun käyttäjiä. He eivät tiedä, millaista asiakkaiden arki on. He eivät ymmärrä, kuinka suuri merkitys toimivalla tulkkauspalvelulla on yhdenvertaisuuden ja saavutettavuuden toteutumisen kannalta. He eivät myöskään ole halukkaita aitoon dialogiin. Asiakkaiden yhteydenottoihin ja valituksiin ei vastata, tai jos vastataan, kysymyksiin ei saada selkeitä vastauksia. Päätökset eivät aina perustu edes lakiin, vaan Kelan omiin tulkintoihin.

Kela hankkii tulkkauspalvelut kilpailuttamalla. Hankinnoissa on usein ollut ongelmia. Ainakin vuosina 2017 sekä 2020 ne täytyi pyöräyttää markkinaoikeuden kautta. Vuoden 2017 hankinnasta palveluntuottajilta tuli yli 500 kysymystä Kelalle, mikä kertoo karua tarinaa hankinnan sekavuudesta. Kelan tulkkauspalveluiden hankintaprosessista ja sen ongelmista voi lukea mm. täältä: Vammaisten tulkkauspalveluhankinnan kehittäminen (Impola, Elina 2023, YAMK opinnäytetyö, Metropolia).

Kilpailuttaminen ei ole vammaisten tulkkauspalvelun hankkimiseen paras menetelmä, sillä riskinä on, että alalta häviää kokonaisia yrityksiä ja pätevät tulkit jäävät vaille työpaikkaa. Kelalla on tulkkauspalveluiden hankkijana monopoliasema, jota tulee käyttää suurta harkintaa noudattaen. Toistuvat kilpailutukset sotkevat tulkkauspalvelun asiakkaiden arkea ja totuttuja tulkkausjärjestelyitä. Niillä on erittäin haitallisia vaikutuksia työelämään ja opintoihin, sillä asiakkaat ja heidän päivittäin käyttämänsä tulkit ovat hitsautuneet työskentelemään yhdessä. Laadukas tulkkaus edellyttää, että tulkki tuntee ja ymmärtää kontekstin, jossa hänen asiakkaansa toimii: ammattitermistön, työ- tai opiskelupaikan sosiaaliset verkostot, asiakkaan toimintaympäristön avainhenkilöt.

Tapa, jolla Kelan sanelemat ehdot kuristavat tulkkauspalvelun tuottajia, vaikuttaa suoraan asiakkaiden palvelun saantiin. Kela esimerkiksi edellyttää, että tulkit ”ilmaisevat käytettävyytensä” avaamalla kalenterinsa. Tämä ei kuitenkaan toimi. Kalenteriin saattaa tulla mikä tahansa keikka, vaikka tulkki avaisi kalenterinsa tiettyä tilausta varten. Kun tulkki pitää kalenterinsa kiinni, Kela sälyttää vastuun tulkkauspalvelun epäonnistumisesta tulkille, joka ei ymmärrä olla käytettävissä. Vammaisten tulkkauspalvelussa vallitsee molemminpuolinen epäluottamus: Kela ei luota tulkkeihin ja asiakkaisiin, eivätkä asiakkaat ja tulkit luota Kelaan.

Aiemmin Kela saattoi soittaa tulkeille ja kysyä heidän käytettävyyttään tilauksiin, varsinkin jos asiakas nimenomaisesti toivoi tiettyä tulkkia tilaukseensa. Asiakkaan toiveen taustalla oli ja on tyypillisesti tieto kyseisen tulkin erinomaisesta soveltuvuudesta tilaukseen (esim. tulkin kielitaito, tulkkausosaaminen, ammattisanasto, ammattitaito, luotettavuus, tulkin taito tulkata juuri tätä tiettyä asiakasta). Nykyään välittäjät ovat ilmeisen vastahakoisia näkemään vaivaa sen eteen, että asiakas saisi toivomansa tulkin.

Kela tekee tätä kaikkea siksi, että se voi, ja siksi, että se uskoo, ettei kukaan voi sille mitään.

Kela on luonut tulkkauspalveluun säännöt keneltäkään muulta kysymättä, mikä on vastoin Suomen ratifioiman YK:n vammaissopimuksen (CRPD) henkeä. Kyseessä on oppikirjaesimerkki institutionaalisen vallan väärinkäytöstä, joka verhotaan sääntöihin ja lakipykälien hämäriin tulkintoihin. Kela voisi toimia myös toisin, tulkkauspalvelulain henkeä aidosti kunnioittaen ja tulkkauspalvelun asiakkaita kuunnellen, mutta ei toimi.

Mitä kauemmin Kela on tuottanut tulkkauspalvelua, sitä paksumman muurin se on rakentanut itsensä ja asiakkaiden sekä tulkkien välille. Me vaadimme, että tämä muuri puretaan ja tulkkauspalvelua aletaan järjestää sekä kehittää läpinäkyvästi, palvelunkäyttäjien tarpeet edellä. Sitä varten koko vammaisten tulkkauspalvelu ja sen perustana oleva tulkkauspalvelulaki ovat olemassa: jotta palvelunkäyttäjillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan.