Kuuron lapsen perhe haki 4-vuotiaalle lapselleen tulkkauspalvelupäätöstä.
Kela vastasi hakemukseen pyytämällä lisäselvityksiä. Lisäselvitysten jälkeen lapselle myönnettiin oikeus tulkkauspalveluun määräaikaisesti kolmeksi vuodeksi.
Päätös myönnettiin määräajaksi, koska Kela arvioi, ettei tulkkauspalvelun tarpeen pysyvyydestä ole varmuutta. Kela kuitenkin ohjeistaa omilla verkkosivullaan: ”Oikeutta tulkkauspalveluun täytyy yleensä hakea vain kerran.”
Perhe miettii jo tulevaa: miten ajoissa täytyy hakea uutta päätöstä, ettei lapsi jää kouluikäisenä vaille tulkkauspalvelupäätöstä.
Kelan selitys asiaan: ”Tulkkauspalvelun tarpeen pysyvyydestä ei ole täyttä varmuutta.”
Mikä Kelan selityksessä on väärin: Kuurot lapset eivät kasvaessaan muutu kuuleviksi. Edes sisäkorvaistuteleikkaus ei palauta kenellekään täyttä kuulokykyä, vaan tarve tulkkauspalveluun on edelleen olemassa. Lapselle myönnettävä tulkkipäätös ei ole keneltäkään pois, vaan päinvastoin vahvistaa lapsen kykyä toimia yhteiskunnassa sekä vertaistensa joukossa. Roikottamalla perhettä määräaikaisen päätöksen varassa Kela osoittaa audistista ylimielisyyttä ja välinpitämättömyyttä viittomakieltä käyttävän lapsen tarpeita kohtaan, vaikka Suomen lainsäädäntö edellyttää, että viranomaisen tulee toimillaan vahvistaa vähemmistökielen asemaa. Kela olisi voinut tehdä saman tien pysyvän päätöksen ja säästää perheen huolelta ja epätietoisuudelta.
Mitä lainkohtia tässä olisi pitänyt soveltaa:
Lapsen oikeuksien sopimus 60/1991
2. artikla: Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
13. artikla: lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.
30. artikla: Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 27/2016
7. artikla – Vammaiset lapset:
1. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.
2. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.
3. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja että heidän näkemyksilleen annetaan asianmukainen painoarvo heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, ja että heillä on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.
21. artikla – Sanan- ja mielipiteenvapaus ja tiedonsaanti:
Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt voivat käyttää oikeutta sanan- ja mielipiteenvapauteen, mukaan lukien vapaus (…) vastaanottaa ja välittää tietoja ja ajatuksia yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä käyttäen kaikkia valitsemiaan (…) viestintämuotoja, muun muassa:
e) tunnustamalla viittomakielten käytön ja edistämällä sitä.
30. artikla, 4. kohta: Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus erityisen kulttuuri- ja kieli-identiteettinsä, kuten viittomakielten ja kuurojen kulttuurin, tunnustamiseen ja tukeen.