”Olen viittomakielinen kuurosokea. Osallistuessani viittomakielisiin tapahtumiin tai tehdessäni työtä viittomakielisessä ympäristössä tarvitsen päteviä kuuroja toistotulkkeja. Oma näköni ei kaikissa tilanteissa riitä viittomakieliseen vuorovaikutukseen. Tästä syystä tarvitsen toistotulkkeja, jotka toistavat minulle ympärilläni käytävää viittomakielistä keskustelua. Valitettavasti lähes kaikissa tilauksissa olen joutunut selittämään Kelalle, miksi kuulevat viittomakielentulkit eivät sovi tällaisiin tilauksiin. Suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen toistotulkkausta ei opeteta kaikille viittomakielen tulkeille tulkkikoulutuksessa. Toistotulkin ammattiosaamisen peruskivenä on suomalainen tai suomenruotsalainen viittomakieli äidinkielenä.
Mielenkiintoista on se, että saan kuulevan tulkin toiselta välitysalueelta mukaan ulkomaan työmatkalle, mutta en Suomessa toiselta välitysalueelta kuuroa toistotulkkia työelämätilaukseen. Välitys on tässä tilanteessa vain todennut, että välitysalueen voi ylittää vain, jos tulkilta vaaditaan erityistä osaamista eikä omalta alueelta löydy sopivaa. Mielestäni viittomakielten toistotulkkaus (engl. ”mirror interpretation”) on samaa erityistä osaamista kuin puhutun vieraan kielen tulkkaustilaus.
Kyse on myös ammattitaitoisiin kuuroihin tulkkeihin kohdistuvasta syrjinnästä. Heidän erityistä ammattiosaamistaan ei arvosteta Kelassa, vaikka juuri laadukas toistotulkkaus mahdollistaa viittomakielisen kuurosokean ammattilaisen yhdenvertaisen työskentelyn.”
Kelan selitys asiaan: Tulkki haetaan välitysalueelta, ja välitysalueen voi ylittää vain perustellusta syystä, kuten silloin, kun tulkilta vaaditaan erityistä osaamista, jota ei omalta alueelta löydy.
Mikä Kelan selityksessä on väärin: Kuurosokea asiakas on itse oman tilanteensa ja tarpeidensa paras asiantuntija. Kela ei voi kyseenalaistaa asiakkaan omaa arviota siitä, millainen tulkkaus hänelle sopii missäkin tilanteessa. Kelan välittäjät ja palvelua suunnittelevat henkilöt eivät ole itse kuurosokeita. Kuurojen tulkkien erityistä osaamista on nimenomaan kyky toistotulkata viittomakieltä ja sen vivahteita nopeasti ja laadukkaasti, jolloin kuurosokea asiakas saa saman käsityksen keskustelusta kuin muutkin läsnäolijat.
Kun asiakas tahtoo tilaukseen kuuron tulkin, Kela tivaa tilauksen sisällöstä tarkempaa tietoa. Jos tilauksessa on edes minuutin verran tulkkaustarvetta puheesta viittomakielelle, vaikkapa jonkin asiakaspalvelijan kanssa, Kela osoittaa tilaukseen kuulevan tulkin, vaikka kuuroilla tulkeilla on sekä taito että edellytykset välittää keskustelua muilla keinoin (esim. kirjallisesti).
Heikentämällä kuurojen tulkkien työmahdollisuuksia Kela syrjii heitä vamman perusteella. Kuurojen tulkkien tilanne on huomioitu yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa. Asia on parhaillaan oikeuskanslerin käsittelyssä.
Mitä lainkohtia tässä olisi pitänyt soveltaa:
Laki vammaisten tulkkauspalveluista 133/2010
10 § Tulkkauspalvelun järjestäminen: Tulkkauspalvelua järjestettäessä on otettava huomioon palvelunkäyttäjän toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.