Kuurolle lapselle tilattiin tulkkaus suomenkielisen lastenelokuvan katselemiseen. Kela ei välittänyt tulkkausta.
Kelan selitys asialle: ”Tilaukseen ei voida järjestää tulkkausta tilaamallasi tavalla, sillä erilaisten ääni- ja/tai kuvatallenteiden tulkkaaminen ei kuulu Kelan tulkkauspalvelun järjestämisvelvollisuuden piiriin. Esimerkiksi myöskään tv-ohjelman, podcastin tai radio-ohjelman tulkkaus ei kuulu Kelan järjestämisvelvollisuuteen. Tulkkaustilanteessa tulee aina olla toinen osapuoli, jonka kanssa asiakas on vuorovaikutuksessa tulkin välityksellä.”
Mikä Kelan selityksessä on väärin: 7-vuotiaalla kuurolla lapsella on oltava oikeus ja mahdollisuus seurata lastenelokuvia saavutettavalla tavalla joko äidinkielellään viittomakielellä tai viittomakielelle tulkattuna. Tämän ikäiseltä kuurolta lapselta ei voi odottaa taitoa seurata elokuvaa nopeasti etenevän tekstityksen kautta. Kirjoitettu suomi on syntymästään saakka kuurolle tai kuulovammaiselle, viittomakieliselle lapselle kieli, jota lapsi tässä kielenkehityksen vaiheessa ei yleensä hallitse vielä kovin hyvin. 7-vuotias kuuro alakoululainen on vasta aloittanut lukemaan oppimisen ja suomi on hänen toinen, kehittyvällä tasolla oleva kieli. Kaikki puhuttua kieltä käyttävät tai suomenkieliset normaalikuuloisetkaan lapset eivät välttämättä osaa lukea sujuvasti peruskoulun 1-2 luokilla (n. 7-8 -vuotiaana). Sellaista suomen kielen lukutaitoa, jota ei automaattisesti odoteta edes äidinkieliseltä lapselta, ei voi edellyttää kuulovammaiselta tai kuurolta lapselta, jonka ensi- tai äidinkieli ei ole suomi. Tilannetta voi verrata siihen, jos äidinkieleltään suomenkielisen lapsen edellytettäisiin ymmärtävän englanninkielistä tai ruotsinkielistä elokuvaa.
Mitä lainkohtia tässä olisi pitänyt soveltaa:
Lapsen oikeuksien sopimus 60/1991
2. artikla: Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.
13. artikla: lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä. Tämä oikeus sisältää vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen suullisessa, kirjallisessa, painetussa, taiteen tai missä tahansa muussa lapsen valitsemassa muodossa.
30. artikla: Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään.
Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 27/2016
7. artikla – Vammaiset lapset:
1. Sopimuspuolet toteuttavat kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että vammaiset lapset voivat nauttia kaikista ihmisoikeuksista ja perusvapauksista täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa.
2. Kaikissa vammaisia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.
3. Sopimuspuolet varmistavat, että vammaisilla lapsilla on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa heihin vaikuttavissa asioissa ja että heidän näkemyksilleen annetaan asianmukainen painoarvo heidän ikänsä ja kypsyytensä mukaisesti, yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa, ja että heillä on oikeus saada vammaisuutensa ja ikänsä mukaista apua tämän oikeuden toteuttamiseksi.
21. artikla – Sanan- ja mielipiteenvapaus ja tiedonsaanti:
Sopimuspuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt voivat käyttää oikeutta sanan- ja mielipiteenvapauteen, mukaan lukien vapaus (…) vastaanottaa ja välittää tietoja ja ajatuksia yhdenvertaisesti muiden kanssa sekä käyttäen kaikkia valitsemiaan (…) viestintämuotoja, muun muassa:
e) tunnustamalla viittomakielten käytön ja edistämällä sitä.
30. artikla, 4. kohta: Vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa oikeus erityisen kulttuuri- ja kieli-identiteettinsä, kuten viittomakielten ja kuurojen kulttuurin, tunnustamiseen ja tukeen.