Useat tulkkauspalvelun asiakkaat ovat ottaneet yhteyttä StopKela 2.0 -kampanjaan ja kertoneet tilanteista, jolloin maksulliseen koulutukseen tai kurssiin ei ole järjestynyt tulkkausta tai koulutukseen ei ole saatu pysyviä tulkkeja. Maksulliset koulutukset ja lyhyet kurssit eivät Kelan mielestä kuulu opiskelutulkkauksen piiriin, vaikka ne olisivat asiakkaan osaamista täydentävää ammatillista koulutusta.
Mikä tässä on ongelma: Jos asiakas ei saa tulkkia, hän ei voi osallistua koulutukseen, eikä saa myöskään kurssimaksua takaisin. Kela aiheuttaa näin toiminnallaan asiakkaalle taloudellisia tappioita, eikä tyypillisesti myöskään korvaa niitä. Jos asiakas saa koulutukseensa joka kerta eri tulkin tai joutuu jäämään pois tunneilta tulkinpuutteen takia, Kela vaikeuttaa ja estää koulutukseen kuuluvien sisältökokonaisuuksien oppimista ja haltuunottoa koulutussuunnitelman mukaisesti. Asiakas voi myös jäädä opintoryhmän ulkopuolelle, mikä vaikeuttaa vertaisilta oppimista, ryhmätöitä ja sosiaalisten suhteiden luomista. Tilanne on asiakkaalle erittäin kuormittava ja haitallinen niin sosiaalisen kuin henkisenkin hyvinvoinnin kannalta. Se voi vaikuttaa asiakkaan ammatillisiin suunnitelmiin ja ansiomahdollisuuksiin. Tämä myös vaikuttaa koulutuksen järjestäjään eri tavoin negatiivisesti, kun osa koulutuksen järjestäjän resursseista menee hukkaan.
Pahimmassa tapauksessa tulkkauksen heikko laatu tai sen puute voivat kasvattaa niiden tulkkauspalvelun asiakkaiden syrjäytymisriskiä, jotka ovat valmiiksi sosioekonomisesti heikommassa ja haavoittuvaisemmassa asemassa. Lain mukaan tulkkauspalvelun tulisi pikemminkin edistää asiakkaan mahdollisuuksia toimia yhdenvertaisena yhteiskunnassa. Kela ei toimi kuten laki edellyttää.
Kelan selitys asialle: ”Valitettavasti tilaukseesi ei ole löytynyt tulkkia” = syy tulkin puutteeseen ei Kelan mielestä ole Kelan, vaan tulkkien, jotka eivät ole avanneet kalenteriaan tai joita on liian vähän.
Mikä Kelan selityksessä on väärin: Kela on itse päättänyt kilpailuttaa tulkkauspalvelut niin, että osa palveluntuottajista (= tulkeista) on rajattu pois markkinoilta. Jos kaikki palveluntuottajat voisivat olla mukana siten, että tilaukset välitettäisiin ensisijaisesti kilpailutuksen voittaneille palveluntuottajille ja ylijäävät tilaukset häntäpään firmoille, tällöin tulkkireserviä olisi riittävästi kaikkien tarpeisiin ja tulkit voisivat ylläpitää ammattitaitoaan, vaikka firma ei menestyisikään kilpailutuksessa.
Tietojemme mukaan Kelan selityksenä palveluntuottajien määrän rajaamiselle on se, että muuten ei syntyisi ”aitoa kilpailua”. Tämä siitäkin huolimatta, että konsulttiyhtiö KPMG summasi sosiaali- ja terveysministeriölle laatimassaan selvityksessä (2020), että kilpailuttaminen ei ole toimiva tapa hankkia tulkkauspalveluita:
”Kelan asiantuntijoiden ja haastateltujen sidosryhmien näkemys vaikuttaisi olevan, että palvelu sopii sen luonteesta johtuen huonosti kilpailutettavaksi julkisena hankintana. Haastattelujen ja tarjousvertailusta tehtyjen johtopäätösten perusteella voidaan todeta, että rekisteröitymismenettelyä voidaan pitää hyvänä vaihtoehtoisena tapana järjestää palvelu. Tulkkauspalvelujen kilpailuttamista ei myöskään kustannusten näkökulmasta voida pitää parhaana tapana tuottaa palvelua.”
Tulkeille kalenterin avaaminen on aina riski, sillä Kela ei kysy etukäteen tulkeilta, onko tilaus tulkeille sopiva. Vaikka tulkki avaisi kalenteriaan tiettyä tilausta varten, Kela laittaa siihen usein aivan muun tilauksen ja viis veisaa asiakkaan toiveista. Jos lyhyetkin koulutukset järjestettäisiin opiskelutulkkauksena, asiakkaat saisivat tulkin, sillä opiskelutulkkaus on annettu tulkkifirmojen koordinoitavaksi.
Mitä lainkohtia tässä olisi pitänyt soveltaa:
5 § Tulkkauspalvelun edellytykset: Oikeus tulkkauspalveluun on henkilöllä, jolla on kuulonäkövamma, kuulovamma tai puhevamma ja joka vammansa vuoksi tarvitsee tulkkausta työssä käymiseen, opiskeluun, asiointiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen, harrastamiseen tai virkistykseen
6 §: ”Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, opiskeluun liittyvänä tulkkauspalvelua on järjestettävä siinä laajuudessa kuin henkilö sitä välttämättä tarvitsee selviytyäkseen perusopetuksen jälkeisistä opinnoista, jotka:
1) johtavat tutkintoon tai ammattiin;
2) edistävät ammatilliseen opiskeluun pääsemistä tai työllistymistä; taikka
3) tukevat työelämässä pysymistä tai etenemistä.